Jos mikään ei muutu, mitään ei muutu

”Mitä minun pitää tehdä, että pääsen alkoholista eroon?” on yksi useimmiten minulle esitetyistä suorista kysymyksistä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvä kysymys! Se sisältää muutostoiveen (alkoholista eroon), ymmärryksen muutoksen toteuttajasta (mitä minun) ja taikasanan (pitää tehdä).

Raitistuin toipumiskeskeisen päihdehoidon ja aktiivisen itsehoitoryhmiin sitoutumisen avulla 4.4.1999. Olin aiemmin ollut hoidoissa ja kotiuduttuani jatkanut huumeiden käyttöä. Ongelmani oli, että halusin lopettaa huumeiden käytön, mutta en ollut valmis tekemään muutokseen tarvittavaa työtä. Tiesin kyllä, että minun pitäisi lopettaa kaikkien päihteiden käyttö (kyllä, myös sen ”vaarattoman luonnontuotteen”, sekä laillisesti myytävän alkoholin). Tiesin, että minun piti luopua huumekavereistani, lopettaa varastaminen, huijaaminen, ihmisten hyväksi käyttäminen, ottaa vastuu valinnoistani ja elämästäni. Kaikesta tiedosta huolimatta en ollut valmis tekemään tarvittavaa työtä. Odotin jonkun muun tekevän muutoksen puolestani, ryvin itsesäälissä, katkeruudessa ja epätoivossa.

Todellisuudessa en uskonut pystyväni muutokseen. Olin täynnä häpeää ja syyllisyyttä. Elin itseinhossa ja jatkuvassa huonommuuden tunteessa. Oli helpompi pysyä vanhoissa toimintamalleissa. Vasta ymmärrettyäni toiminnan merkityksen muutoksen mahdollistajana aloin saamaan uusia, toipumista tukevia onnistumisen kokemuksia. Toiminta tarjoaa kokemuksia ja kokemukset vahvistavat uskoa.

Aivoilla on merkittävä rooli muutosmotivaatiossa ja muutoksen toteuttamisessa. Kaikkeen aivojen mielestä tärkeään toimintaan on jollain tavalla liitetty motivaation, innostuksen ja merkityksellisyyden kannalta tärkeä välittäjäaine dopamiini.

Addiktioissa aivot ovat herkistyneet nopealle mielihyväkokemukselle. Addikti valitsee lähes automaattisesti tämän hetken nopean ja varman mielihyväkokemuksen epävarman ja vaivalloisen pitkäkestoisen mielihyvän sijasta.

Muutosmotivaatioon vaikuttaa merkittävästi uskommeko, että vaivalloisen duunin tekeminen kannattaa? Minulle tärkeää oli, että aloin uskomaan ponnistelujen kannattavuuteen. Tähän tarvitsin ulkopuolista apua. Omakohtaisen toipumisen omaavat ammattilaiset ja vertaisryhmän tuki olivat ratkaiseva tekijä motivaationi vahvistumisessa. Heistä välittynyt vilpitön usko hoito- ohjelmaan vakuutti minut.

12 askeleen toipumisohjelman sloganit ”päivä kerrallaan”, ”pidä se yksinkertaisena”, ”yksi annos on liikaa, tuhat liian vähän”, ”jätä ensimmäinen annos ottamatta ja sinulle käy hyvin” valoivat uskoa epätoivoiseen mieleeni.

Motivaation osalta aivot koodaavat kolmea asiaa arvioidessaan muutoksen mahdollisuutta:

1. Onko asia (raittius) tavoittelemisen arvoinen? Onko sillä merkitystä?

2. Pystynkö saavuttamaan tavoitteeni? Onko minulla riittävästi kykyjä saavuttaa tavoitteeni?

3. Millainen on ponnistelujen suhde tavoitteeseen? Onko tavoite liian kova vai sopivan kokoinen?

Jos sinulla on ollut vaikeuksia saavuttaa raitista elämää, voi olla hyödyllistä tutkia näitä kolmea kysymystä. Muista, että aivot valitsevat mieluiten vanhan tutun toimintamallin uuden epävarman toiminnan sijaan. Raittiin elämäntavan luominen on loistava mahdollisuus uusille toimintamalleille ja kokemuksille. Voit tietää raittiuden merkityksellisyyden vasta koettuasi sitä. Tiedät, onko sinusta raittiuteen vasta elettyäsi raittiina. Jos loppuelämän raittius tuntuu liian suurelta tavoitteelta, pilko tavoite pienempiin osiin.

Varmasti löytyy sinulle sopiva tapa saavuttaa tavoitteesi. Tartu mahdollisuuteen!