Retkahdus on vältettävissä. Tunnista retkahduksen vaiheet ja varomerkit

Retkahdus on vältettävissä. Tunnista retkahduksen vaiheet ja varomerkit

Käsittelimme hoitoryhmässä asiakkaan lähes vuoden raittiuden jälkeen kokemaa retkahdusta. Asiakas kuvaili parhaansa mukaan alkoholismiaan ja elämän haasteitaan ennen retkahdusta. Kesken keskustelun hän sanoi ”onko täällä muuten sairaanhoitajaa? Pitäisi näyttää jalkaan ilmestynyttä mustelmaa ja sen keskellä oleva kovaa pattia jollekin, että tiedän pitääkö minun mennä lääkäriin? Olin hetki sitten sairaalassa pahan verisuonitukoksen takia ja mietin, onko minulla nyt uusi tukos”. Totesin asiakkaalle ”huomaatko, miten osasit kysyä apua sinua huolestuttavaan, mahdolliseen terveysriskiin? Tiedät omaavasi alttiuden verisuonen tukokselle, tunnistat vaaran merkit ja reagoit niihin kysymällä asiantuntijalta apua. Jos opettelet yhtä tehokkaasti tunnistamaan retkahduksen varomerkit ja yhtä selkeästi pyytämään apua sinun ei tarvitse retkahtaa”.

Varomerkkien tunnistaminen on ensimmäinen askel retkahduksen ehkäisemisessä. Toinen askel on niiden rakentava käsitteleminen. Nyt keskitytään varomerkkien tunnistamiseen.

Retkahdusprosessi ei välttämättä etene kronologisesti, mutta tässä lista muutamista varomerkeistä. Retkahduksen tekninen osus, eli päihteiden käyttö on muutosprosessin lopputulos. Ennen sitä tapahtuu useita muutoksia käyttäytymisessä, ajattelussa, tunteissa ja henkisesti.

Muutos tunteissa: Alitajuisesti alat suuntautumaan kohti retkahdusta. Tunnet itsesääliä, syyllisyyttä, yksinäisyyttä, haudot huolia ja murheitä, olet kireä, ”vit….nut”, turhautunut, surkuttelet itseäsi ”voi minua”, pikkuasiat ärsyttävät. Olet tylsistynyt, katkera, levoton, ahdistunut, masentunut.

Muutos ajattelussa: Mietit olisiko kohtuukäyttö sittenkin mahdollista? Muistelet käyttöaikojen hyviä hetkiä ja ”parhaita nousuja”, kyseenalaistat addiktiota ”mitä jos ongelma oli sittenkin aineessa? Amfetamiini on ongelma, mutta kannabis ei ole? Keräät miinuslistaa elämästäsi ”tällaistako tämä sitten on? Muut nauttivat elämästä ja minä juon kotona teetä. Luvattiin hyvä elämä, mutta olen työtön, köyhä ja yksin. Mitä järkeä tässä on!?

Ehdollistat raittiutta ”Jos tämä on tällaista aina, en varmasti jaksa”. Vertaat itseäsi muihin toipuviin ”muilla tapahtuu hyviä asioita, mutta minä jumitan paikallani, ehkä minusta ei ole tähän”. ”Ryhmissäkin jauhetaan aina samoja juttuja, en jaksa kuunnella niitä”. Tarvitsenkohan sittenkin ne unilääkkeet? Ihan vaan muutamaksi päiväksi”.

Muutos käyttäytymisessä: Hankit alkoholitonta olutta, koska se on hyvä saunajuoma. Otat yhteyttä vanhoihin kavereihin ja menette kahville. Pyörit vanhoilla nurkilla ja muistelet mitä hienoa tapahtui missäkin. Päädyt ”vahingossa” vanhan kantabaariin. Katselet huumeiden käyttöön liittyviä sarjoja ja elokuvia, pyörit väärissä someryhmissä.

Laiminlyöt hoitosuunnitelmaasi, eristäydyt toipuvista kavereista.

Alat shoppaileen, katsomaan nettipornoa, deittailemaan pakkomielteisesti. Et kerro tätä kenellekään, koska sun asiat eivät yksinkertaisesti kuulu kenellekään > salaisuuksien sairaus saa valtaa ja voimaa.

Henkinen muutos: Tunnet ulkopuolisuutta, huonommuutta, arvottomuutta, häpeää, tyhjyyden tunnetta. Tunnet olevasi umpikujassa. Syvä kaipuu johonkin parempaan valtaa sielusi. Yksinäisyys syvenee. Yhteys itseesi ja ihmisiin on poikki.

Tässä vaiheessa on ajankysymys, koska annat itsellesi luvan ”ottaa vähän koska tällä kertaa se pysyy hallinnassa”.

Retkahdus on estettävissä. Kuten asiakkaani havahtui huomattuaan mustelman ja kovan patin, sinäkin voit havahtua ensimmäisiin varomerkkeihin ja pyytää apua. Olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti oikeaa polkua.