Voiko epärehellisyyteen perustuva palvelujärjestelmä hoitaa epärehellisyyteen perustuvaa sairautta? Rehellisyys on riippuvuussairaudesta toipumisen perusta

Voiko epärehellisyyteen perustuva auttamisjärjestelmä hoitaa epärehellisyyteen perustuvaa sairautta? Rehellisyys on riippuvuussairaudesta toipumisen perusta.

Eräs nimeltä mainitsemattoman hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä kertoi esihenkilön ohjeistaneen työntekijöitä valehtelemaan asiakkaille miksi he eivät pääse laitoskuntoutukseen. ”Keksikää joku hyvä syy” oli ohjeistettu.

Ohjeistus ei yllätä, mutta kommentti herätti miettimään hoitoalaa kokonaisuudessaan.

Tampereella aikoinaan kilpailutetuissa huumehoidon palveluissa kaupunki linjasi avohoidon ensisijaiseksi huumehoidon palveluksi. Kukaan ei putoa- mallissa sopimuksen sai kaksi isoa päihdepalveluita tuottavaa osakeyhtiötä. Osakeyhtiöiden ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeen omistajilleen. Eipä siinä, kuulun itsekin osakeyhtiön hallitukseen.

Tampereen kanssa sopimuksen tehneet yhtiöt tarjoavat ensisijaisesti opiaattiriippuvaisille suunnattua korvaushoitoa. Toipumiskeskeinen huumehoito sivuutettiin kilpailutuksessa kokonaan. No mitä tekemistä sillä on epärehellisyyden kanssa? Konkreettisesti se näkyy yritysten tavassa ”hoitaa” asiakkaitaan. Palvelusopimuksiin kirjattu bonus-/ sanktiojärjestelmä mahdollistaa yritysten palkitsemisen hoidossa kiinni pitämistään asiakkaista, ja vastaavasti hoidon keskeytykset aiheuttavat yrityksille sopimussakon. Jokainen yritys haluaa tienata voittoa ja minimoida ylimääräiset kulut. Sopimuksen seurauksena palveluntuottaja julisti Aamulehdessä juhlallisesti ”meillä retkahduksista ei rangaista, vaan asiakkaita autetaan viimeiseen asti”. Kuulostaa hyvältä.

Todellisuudessa yksikön asiakkaat voivat käyttää ja myydä huumeita entiseen malliin, alkoholin käyttöön ei puututa, klinikalla on väkivaltatilanteita ja harjoitetaan velkojen perimistä. Kukaan ei putoa, kukaan ei raitistu.

Palvelun tuottajat toteuttavat myös huumeriippuvaisten hoidontarpeen arvioimisen. Tietysti he ohjaavat asiakkaat omiin palveluihinsa ja jokainen asiakas pyritään ohjaamaan  korvaushoitoon, ilman, että heitä olisi kertaakaan ohjattu toipumiskeskeiseen huumehoitoon. Pahimmillaan nuoret, juuri huumeiden makuun päässeet asiakkaat lukitaan vuosiksi hoidolliselta sisällöltään mitäänsanomattomaan ”huumehoitoon”, jossa tavoitteena on ainoastaan haittojen vähentäminen, ei raittius ja riippuvuudesta toipuminen.

Toipumiskeskeisen päihdehoidon tavoitteena on raitis elämäntapa ja vapaus kaikesta tajuntaan ja mielialaan vaikuttavasta kemiasta. Asiakkaan kykyyn elää raittiina uskotaan. Raittiuden saavuttaminen ei ole helppoa, mutta mahdollista. On haastavaa opettaa jatkuvaan dopamiinitykitykseen tottuneet aivot sietämään ja löytämään merkityksen normaalista, tylsästä elämästä. Addiktin aivoille normaalielämä on aluksi kivuliasta, koska euforia ja kipu toimivat aivoissa aina suhteessa. Mitä voimakkaampi euforia, sitä voimakkaampi kipu aineiden loppuessa. Onneksi aivot pyrkivät aina tasapainoon. Voimme edesauttaa aivojen palautumista omilla valinoillamme.

Toipumiskeskeisessä hoidossa vastavuoroinen rehellisyys mahdollistaa tunnetason yhteyden ja läheisyyden kokemuksen. Puhuessamme rehellisesti heikkouksistamme, häpeästä, syyllisyydestä ja peloistamme ja saadessamme niille vastakaikua aivot vapauttavat dopamiinia palkkiona hyvästä työstä. Stanfordin yliopiston professorin Anna Lembken

mukaan intiimissä sosiaalisessa kanssakäymisessä vapautuu rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia, joka liittyy muun muassa palkitseviin ihmissuhteisiin, rakkauteen ja kiintymykseen. Luontaisella dopamiinin ja oksitosiinin virtauksella on Lembken mukaan joustava, nuorentava ja terveyttä edistävä vaikutus. Tällaisia kokemuksia voimme saada ainoastaan turvallisessa ympäristössä ja ilmapiirissä saaduista vastavuoroisen rehellisyyden kokemuksista. Rehellisyys vahvistaa luultavasti myös etuotsalohkoa neurobiologisella tasolla, mikä mahdollistaa paremman kyvyn käsitellä päihdemielihaluja. Lembken mukaan rehellisyys on riippuvuuden neurobiologinen vastalääke. Totuuden puhuminen tuottaa runsausajattelua ja valehtelu tuottaa puuteajattelua. Runsausajattelun myötä koemme maailman turvallisena ja yltäkylläisenä paikkana, jossa asioilla on tapana järjestyä. Puuteajattelu ohjaa meidät itsekeskeiseen oman edun ja nopean palkkion tavoitteluun.

Jaettu häpeä tarkoittaa yhdistävää häpeää. Päihderiippuvuuden hoidossa jaettu häpeä mahdollistaa aidon hyväksymisen ja yhteenkuuluvuuden kokemukset. Jaetun häpeän avulla addiktio menettää voimansa. Ei ole enää mitään, mitä pitäisi peitellä tai paeta päihteillä, nettipornolla, syömällä, työllä, urheilemalla jne. Olet vapaa.

Valitettava tosiasia, on että julkinen palvelujärjestelmä ei mahdollista päihderiippuvaisille ensisijaisen tärkeitä hoitomuotoja. Nykyään yhä useammassa perheessä päätetään maksaa läheisen päihdehoito itse.